Jokainen varmasti tietää miltä tuntuu, kun kaikista rakkain ihminen ei ookkaan yhtenä päivänä sun vieressä. Nyt tuntuu siis pahalta, todella pahalta. Tiedän että se helpottaa kyllä, mut tätä on kestäny nyt jo muutaman kuukauden. Kai sekin on ihan normaalia. En kyllä totta puhuakseni enää tiedä mikä on normaalia ja mikä ei.
.gif)
Kaikki hokee että sattuminen loppuu ajan kanssa. Hoen sitä itekkin ittelleni kokoajan, mutta ei se oo tosiasia. Jos toista rakastaa ja toisesta välittää niinkun eniten koko maailmassa, se kipu ei lopu koskaan. Se vaan pienenee, mutta se ei mene pois vaikka kuinka haluais ja rukoilis tai vaikka seisois päällään. Huijaan itteeni kokoajan. Haluun vaan että se kipu menee pois ja että pystyisin jatkaa elämääni.
Toisaalta mä jatkan jo mun elämää. Mutta toisaalta mulla tulee olemaan paha olo vielä pitkään. Pakko ajatella vaan, että elämä jatkuu ja eteenpäin vaan sano mummo lumessa.
.jpg)
Tällästä, aika deeppiä tänää ..... Mut pakko yrittää nousta vaikkei siltä tuntuiskaa.
SIIRI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti